Potilas terveydenhuollon keskiöön

Lääkäriprofessiolla on tällä hetkellä erityisen suuria haasteita hoitaa potilaita eettisesti kestävällä tavalla. Lääkäri joutuu tekemään ratkaisunsa ammattinsa eettisten velvoitteiden, terveydenhuollon kaupallisuuden, vakuutusyhtiöiden intressien ja valvontaviranomaisten mielivallan ristitulessa. Tässä yhtälössä potilas ja hänen oireidensa syyn selvittäminen ja hoidon löytäminen voi jäädä toissijaiseksi. Tällä hetkellä on yleisesti hyväksyttävää, että lääkäri jättää potilaan hoitamatta, vaikka hänellä olisi omakohtaista tietoa tai kokemusta, miten potilasta voisi turvallisesti auttaa.

Muutokset ympäristössämme, ravinnossamme ja teknologiassamme tapahtuvat kiihtyvällä vauhdilla. Tämä johtaa siihen, että myös ihmisen terveyttä koetellaan uudella tavalla ja uusia oirekuvia kehittyy uusilla mekanismeilla. Tämä lisää haasteita lääketieteelle, jonka tulisi pystyä nopeasti vastaamaan, kun ihmiskeho reagoi muuttuviin olosuhteisiin. Tieteellisen tutkimuksen mekanismien hitaus on uhkana sille, että uusien lääketieteellisten ongelmien on paisuttava laajoiksi epidemioiksi, ennen kuin niiden laaja yhteiskunnallinen merkitys ymmärretään ja ryhdytään toimiin niiden hillitsemiseksi.

Tällä hetkellä krooninen väsymysoireyhtymä, ympäristöyliherkkyys (homesairaat ja monikemikaaliyliherkät) ja aivovammojen vaikutus vireystilaan ovat nopeasti lisääntyvä lääketieteellinen ongelma. Tosiasioiden tunnustaminen olisi viisauden alku, mutta toistaiseksi lääketiede reagoi lakaisemalla nämä sairauden maton alle, jotta ne eivät laajemmalti leviäsi.

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä määrittää ammattieettiset velvollisuudet: ”Terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään. Ammattitoiminnassaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tasapuolisesti ottaa huomioon ammattitoiminnasta potilaalle koituva hyöty ja sen mahdolliset haitat.”

Lakia tulkitaan yleisesti hyväksyttävästi seuraavasti: ”Terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan orjallisesti noudatettava yleisesti hyväksyttyjä menettelytapoja, vaikka ne olisivat ristiriidassa kokemuksen tai uusimpien tieteellisten tutkimustulosten kanssa. Jos terveydenhuollon ammattilainen toimii yleisten ohjeistusten mukaan, ei potilaan raportoima hoidon toimimattomuus tai siitä aiheutuvat mahdolliset haitat ole uskottavia, koska niille löydy lääketieteellistä perustetta. Tällöin potilaan vääriä uskomuksia tulee oikaista kognitiivisen käyttäytymisterapian keinoin”.

Valviran mukaan ”potilasta on hoidettava silloinkin, kun oireiden syy on epäselvä ja vaikka käytössä ei olisikaan Käypä hoito -suosituksia. Valitun hoidon on oltava yksilö- ja tapauskohtaiseen arviointiin ja riittäviin tutkimuksiin sekä lääketieteelliseen diagnostiikkaan perustuvaa ja sen on toteuduttava turvallisesti”. Lääkärinoikeuksien menettämisen pelossa lääkäreillä ei nykytilanteessa ole kuitenkaan mahdollisuutta tai uskallusta toimia näin.

Potilaan yksilöllinen hoito on toki tavoitteena, mutta järjestelmä taipuu siihen huonosti. Kun hoitoprosessin tulee palvella yleistä hyväksyttävyyttä, vakuutusyhtiöiden intressejä ja valvontaviranomaisten mielivaltaisia tulkintoja, on turvallisinta tinkiä ”yksittäisen potilaan oikeuksista”.

Terveydenhuollon rakenteelliset kustannukset kasvavat ilman potilaan saamaa lisäarvoa. Kun diagnoosi ja vaikuttavat lääketieteelliset hoidot ovat hukassa, syntyy raskaita terveydenhuollon hoitopolkuja, joita potilas ”tallaa viimeiseen asti”. Kriittinen lääketieteellinen tutkimus, joka tähtää ainoastaan potilaalle merkityksellisen vaikuttavan hoidon löytymiseen, voi tuottaa lisäarvoa potilaalle.

Henkilökohtaisesti koen, että lääketieteellinen tutkimus ja lääkärin käytännön kokemus eivät enää mahdollista potilaan parasta hoitoa. Tarvitaan myös terveyspoliittisia uudistuksia, jotta lääkäri voisi hoitaa potilasta yksilöllisesti parhaan hoitokäytännön ja uusimman lääketieteellisen tiedon pohjalta vaarantamatta omaa lääkärinuraansa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *